torstai 19. toukokuuta 2016

Katherine Pancol - Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin


Näköjään olen lukenut sarjan aiemmat kirjat vuonna 2013 (jolloin ilmeisesti tämäkin on ilmestynyt). Väitän tämän kirjan odottaneen pari vuotta lukemista, mutta nyt se on tehty.

Olen hieman yllättynyt, että tähän kirjaan ei ole tullut jatkoa. Kirja jää kuitenkin vähän kesken. Kirjassa kirjaa ei saada kirjoitettua loppuun...

Nämä kirjat on valittu nimen perusteella. Ensimmäinen tämän kirjoittajan kirja, jonka luin oli nimeltään "Kilpikonnien hidas valssi." Eikä tämän kirjan nimi ainakaan häviä sille. 

Ja miksikö ne oravat sitten ovat surullisia? Koska silloin kukaan ei huolehdi niistä. Viikonloppuna oravat saavat nauttia puistossa kävijöiden herkuista, mutta maanantaina puisto on hiljainen ja oravat yksinäisiä. 

Mielestäni tässä kirjassa tarinat alkoivat jo vähän liian paljon kulkea omille raiteilleen. Toisaalta ymmärrettävää, koska lapset ovat kasvaneet ja vanhempi tytöistä on muuttanut jo omilleen, mutta silti. Olisi ehkä ollut parempi jättää osa "sivutarinoista" kokonaan sivuun. Sivuja on yli 900, joten olisi siinä ollut varaa vähän lyhentääkin. Toisaalta ei minulle missään vaiheessa tylsistyminenkään tullut, joten ehkä annetaan kaikkien sivuraiteidenkin pysyä kirjassa. Mutta seuraavassa kirjassa Hortense voisi saada suuremman roolin, tykkäsin kovasti hänen hahmosta, vaikkakin oikeassa elämässä hän olisi varmasti rasittava. Hortense itsekin varmasti tykkäisi :)

"Heidän omat lapsensa eivät taatusti syö niitä pilttejä." Olisi mukava tietää mikä tämä piltti on ollut ranskaksi. Tai siis olisi mukava tietää onko ranskassa vastine piltille. Varmaankin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti