Rehellisyyden nimissä, en olisi itse valinnut tätä kirjakaupasta tai kirjastosta, vaan tämä valikoitui luettavaksi sen takia että ystäväni mies on tämän kirjoittanut. Tuntui muuten tosi jännältä lukea kirjaa, jonka kirjoittajan olen tavannut. Vähän pelonsekaisin tuntein avasin kirjan, koska jännitti, että jos tämä on ihan hirveä niin mitä minä voin sanoa? Ainahan tietysti olisin voinut väittää, että en lukenut sitä, vaan ostin sen vain koristeeksi :D
Kirjassa on novelleja ja en muista olenko ikinä ennen lukenut yhtään novellikokoelmaa. Mielestäni novellit loppuvat kesken ja sen takia tunnen vähän turhaksi aloittaa lukemaan, koska jos tarina on hyvä, niin se kuitenkin loppuu liian aikaisin. Suosikkini tämän kirjan tarinoista oli Kaupunki (ja kyllä, loppui liian aikaisin).
Erityisesti tykkäsin tarinoissa maisemien ja sään kuvauksista, joista huomaa että ulkona on liikuttu ja ympärillä olevaa mietitty.
Moni tarina varmasti olisi avautunut paremmin, jos ymmärtäisi uskonnoista (ja helluntailaisuudesta) enemmän. Uskontotunneilla käymättömänä minulta puuttuu perustietämyskin, joten varmasti kirjaa paremmin ymmärtääkseen riittää ihan kun on käynyt uskontotunnit (ja ollut edes suunnilleen hereillä tunneilla).
Pieniä asioita jotka myös tarinoissa häiritsivät, oli esim. henkilö, jota kutsuttiin K:ksi. Ei kirjassa voi olla nimenä K! Itseäni helpotti kun ajattelin, että siihen on ollut tarkoitus keksiä joku nimi, mutta se on vain unohtunut K:ksi. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ollut oikea selitys, vaan kyllä sen oli tarkoituskin olla pelkkä K.
Itseäni hieman häiritsi myös kirjan muoto (ks. kuva tuossa ylhäällä, vieressä minun kriteerien mukainen normaalin kokoinen kovakantinen). Sitä kun on tottunut käsittelemään tietyn kokoisia kirjoja niin niistä poikkeavan kokoiset eivät oikein istu käteen.
Novellien ystävää minusta ei vieläkään tullut, mutta teksti oli hyvin sujuvaa, joten odotan seuraavia kirjoja, jotka ilmeisesti on tarkoitus julkaista tämän vuoden aikana.
