Tämän kirjan olen lukenut kokonaan parvekkeella vauvaa nukuttaessa (yleensä alle 10 asteen lämmössä), joten lukutahti on ollut muutama sivu kerrallaan. Koska taitan pokkareista surutta sivun nurkan kirjanmerkiksi, niin on helppo laskea että monessako pätkässä tämä on luettu. Taitettuja sivuja löytyi yhteensä 66 kpl ja sivuja on kirjassa 352, joten 5,3 sivua olen keskimäärin lukenut kerralla. Enemmän kuin kuvittelin.
Kirjan alkupuoli ei tuntunut kiinnostavalta ja ehdin jo miettiä kirjan jättämistä kesken, mutta onneksi kuitenkin sinnittelin loppuun asti. Puolen välin jälkeen kirja alkoi muuttua kiinnostavammaksi, toisaalta myös ahdistavammaksi.
Harva kirja on herättänyt lukiessa näin paljon tunteita kuin tämä. Ärsytystä, ahdistusta ja epäuskoa. Pelottavinta on että kirja on kuitenkin todennäköisesti aika lähellä todellisuutta.
Ei liity mitenkään kirjan sisältöön, mutta eikös Appelsiininkuortenkatu ole yhdyssana? Vai ovatko kadulla asuvat ihmiset kuin appelsiininkuoria? Minun katu, sinun katu, heidän katu, appelsiininkuorten katu...
