Vahingossa huomasin, että suosikkisarjani on saanut jatkoa ja heti piti laittaa kirjastoon varaukseen tämä. (Yllättävän nopeasti sainkin tämän luettavaksi, vaikka useampi oli jonossa ennen minua).
Adamsberg ei pettänyt minua vieläkään. Ranskan lisäksi käytiin myös hyisissä paikoissa.
Yleensä en ollenkaan tykkää jos kirjassa poukkoillaan sivuraiteille, eikä keskitytä itse tarinaan, mutta näissä kirjoissa se kuuluu asiaan. Juonen kannalta ei ole mm. mitenkään olennaista tietää, että heidän poliisiasemalla yksi portaista on hieman eri korkeudella kuin muut ja siihen on jokainen joskus kompastunut. Tai että poliisiasemalla asustelee kissa joka ei kulje portaissa, vaan jonkun täytyy aina kantaa se. (Jonkun pitää myös olla kissan seurana sen syödessä :).
Adamsberg alkaa tutkia tässä kirjassa itsemurhia, jotka ovatkin lavastettuja. Jokaiselta murhapaikalta löytyy samanlainen merkki. Alussa tuntuu että murhaaja on jo tiedossa (ainakin minä uskoin niin), mutta kaikki ei (taaskaan) ole sitä miltä näyttää, vaan kohta mahdollisia murhaajia ja syitä onkin useampia. Vaikka murhaaja on lähes koko kirjan ajan mukana jutussa, niin silti hän pääsee hieman yllättämään.
Lopussa Adamsberg lähtee takaisin hyiseen Islantiin, toivottavasti tulee vielä takaisinkin.
