Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja

"Vaikka sataisi sisiliskoja taikka Suomi palaisi kultakantaan kestävyysjuoksussa, pidetään ilme tasaisena. Kyllä ei hyödytä ihmisen ihmetystään näyttää. Ilmeet ovat niinkuin suuret sanat, niihin saa turvautua vain äärimmäisessä hädässä. Jos yhtäkkiä alkaa huudahtelemaan asioita, esineitä ja ihmisiä ihaniksi taikka rakkaiksi, niin mitä sitten kun semmoinen tulee oikeasti eteen.?"

Kyllä olen ihan samaa mieltä. Vaikka ehkä pienestä ihastelusta voi silloin tällöin olla hyötyäkin. Ainakin mielensäpahoittajan itse olisi kannattanut sanoa vaimonsa koltusta muutakin kuin "enemmän semmoisen hankalan näköinen vaate, joka kutistuu pesussa". Mykkäkouluahan siitä seurasi...

Omalla tavallaan olen hieman pettynyt kirjan loppuun, koska mielensäpahoittaja alkoi muuttua vähän liian lempeämieliseksi eikä pahoittanut mieltänsä enää niin paljoa. Antoi vähän liian paljon periksi ympäristölleen. Mutta ehkä se johtuu vain vanhuudesta, jossain vaiheessa on pakko vähän luovuttaa.

Toisaalta kyllä mielensäpahoittaja pääsi kirjan loppupuolella yllättämään poikansa ja pojan perheen lisäksi myös minut. Vanhuudenpäivien varalle oli sittenkin muitakin suunnitelmia kuin arkku.

Hauska oli myös löytää kirjasta viittaus erääseen lieksalaiseen, jonka tarinan minäkin olen kuullut. Olen luullut että tarina on enemmän paikallinen, mutta voi olla että se on ollut tapahtuma-aikaan niin iso juttu että siitä on ollut laajemminkin lehdissä. Tai sitten Kyrön tietokoneelta löytyy kummallisia hakusanoja :D

Pääosin tykkäsin kirjasta, mutta ehkä edellisten kirjojen lyhyemmät tarinat toimivat paremmin. Jännä nähdä tuleeko näille vielä jatkoa.

Téa Obreht - Tiikerin morsian

Kansi: Mary Evans

 Kirjassa vuorottelivat kaksi tarinaa:

- Natalia, lääkäri, joka lähtee hyväntekeväisyys matkalle orpokotiin. Matkalla hän kuulee isoisänsä kuolleen.
- Isoisä ja hänen menneisyytensä. Suurin osa kirjasta käsittelee tätä tarinaa.

Välillä oli vaikea löytää näille kahdelle tarinalle yhtymäkohtia, muita kuin isoisä. Ja tuntuukin että tarinat olisivat voineet ehkä toimia myös erillisinä. Tai olisin voinut jättää pois tuon Natalian osuuden.

Luettavuuteen ja näiden kahden tarinan yhdistämiseen vaikutti varmaan myös se, että teksti oli tiiviisti kirjoitettua ja kappaleiden välit pitkiä. Oli vaikeaa löytää luontevaa kohtaa jättää kirja kesken ja jouduinkin yleensä keskeyttämään kesken tarinan, koska silmät eivät vain enää pysyneet auki.

Vaikka teksti olikin tiivistä, niin se oli kuitenkin sujuvaa luettavaa.

Suosikkihahmoni kirjassa oli kuolematon mies, joka tapasi isoisän useamman kerran ja liittyi tarinaan yhdessä kohdassa yllättäenkin. Tästä "yllätyksestä" tykkäsin erityisesti, koska se tuli niin odottamattomasti (no eihän se muuten olisi yllättänytkään :D).