Sophie Kinsella - Shopaholic abroad

Kuten aiemmin kerroin, olen täysin koukussa näihin. Himoshoppaajan toinen kirja tuli myös luettua nopeasti ja kolmas on jo hyvää vauhtia menossa.

Tässäkin kirjassa idea on sama kuin ensimmäisessä; rahaa kuluu enemmän kuin sitä tulee. Himoshoppaaja yrittää säästää, mutta yrittämiseksi se aina jääkin.

Ostoksia perustellaan mm. että ne ovat sijoituksia hänen uraansa. Hänen pitäisi kirjoittaa kirja, mutta eihän sitä voi tehdä ilman ergonomista tuolia (+ muita toimistotarvikkeita). Sehän olisi kuin kiipeäisi Everestille ilman telttaa.

Myöskin vaatehankintoja perustellaan samalla tavalla. Hänen täytyy näyttää hyvältä televisiossa, että hän saa lisää / parempia töitä (ehkä jopa oman ohjelman!)

Kuten kirjan nimestä selviää, shoppailla voi myös ulkomailla. Suuntana New York. (Tähän väliin huomautus, että jo ensimmäisen kirjan kohdalla hämmästyin että nämä sijoittuvat Englantiin/ Lontooseen.) Ulkomailla on mukava shoppailla koska:

1. Voi ostaa tavaroita joita ei saa Englannista
2. Voi kertoa ostaneensa sen New Yorkista
3. Ulkomaalaista rahaa ei lasketa, joten sitä voi käyttää miten paljon huvittaa

No, kyllä himoshoppaaja ymmärtää, että tuo viimeinen kohta ei pidä paikkaansa. Mutta kun hän katsoo dollareita, niin hän ei voi ottaa niitä vakavasti, vaan ne tuntuvat leikkirahoilta. Lehtikioskilla käynti tuntuu kuin leikkisi kauppaa.

Kaikki menee hyvin niin pitkään, kunnes ei enää menekään, mutta onneksi siitäkin totaalisesta katastrofista selvitään ennen kirjan loppua ja kaikki on taas hyvin (seuraavaan kirjaan asti).

Hieman häiritsee näissä kirjoissa se, että eletään 2000 luvun alkua ja himoshoppaajalla ei ole kännykkää (paitsi kirjan puolivälissä)! En ole perehtynyt asiaan, mutta onko muualla maailmassa kännykät tulleet Suomea hitaammin normiväestön käyttöön? Itse sain ensimmäisen kännykän vuonna 2000 ja silloin kavereillani oli ollut kännykät käytössä jo hyvän aikaa.

Niin, kirjan puolivälissä himoshoppaaja kuitenkin vastaa kaupassa omaan kännykkäänsä! Jos hänellä on oma kännykkä mukana niin miksi hänen ystävänsä soittaa hänelle hotellille, eikä suoraan kännykkään? Kaikki muut puhelut tuntuvat tulevan lankapuhelimiin, paitsi tämä yksi puhelu poikaystävältä. Tämä jäi minua vähän häiritsemään.

Shophie Kinsella - Confessions of a shopaholic

Ostin englanninkielisiä Himoshoppaaja pokkareita kirppikseltä (kun halvalla sai), vaikka kuvittelin että nämä eivät ole minulle suunnattuja (mitä lie hömppää...).

Ehkä tämmöinen hömppä oli sittenkin minulle suunnattu, ainakin kirjan lukunopeudesta päätellen. Vauva on rajoittanut lukemisia niin, että olen lukenut kirjoja vain vessassa istuessa ja parvekkeella vauvaa nukuttaessa. Tästä piti tulla vessakirja, mutta nopeasti tämä muuttui vessa-, parveke-, aamupala- ja sänkykirjaksi. Ei tätä olisi malttanut laskea käsistä hetkeksikään, niin hyvin koukutuin tarinaan.

Kyllähän sieltä myös löytyi itselle tuttuja (teko-)syitä, miksi joku tavara / vaate tarvitsee ostaa. Itse en kuitenkaan myönnä näkeväni kalliin tuotteen ostamista sijoituksena.

Tykkäsin himoshoppaajan mielikuvituksesta; hän esimerkiksi uskoi niin paljon lottovoittoonsa, että vanhempiensa kanssa lottoarvontaa katsoessa mietti miten hän reagoi tulevaan voittoonsa. Pitääkö hänen alkaa kiljua vai jättäisikö kokonaan kertomatta.

Tykkäsin myös kun himoshoppaaja lähti museoon rahansäästöoppaansa innoittamana. Hän katseli kaunista kulhoa ja alkoi heti etsiä siitä hintalappua, kunnes tajusi olevansa museossa eikä ostoksilla. Hänen mielestään tavaroita olisi paljon mielenkiintoisempi katsella, jos niissä olisi hintalappu. No, kyllähän se tietysti toisi museossa vähän erilaista näkökulmaa.

Ostaminen ei ole halpaa ja velkaa ehtii tulla hyvä määrä, mutta onneksi ongelma on helppo ratkaista laittamalla pankin kirjeet pöytälaatikkoon. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Kaikkein häiritsevintä kirjassa oli yksi suomenkielinen lause: "Nautin erittäin paljon tapaamisestamme. Onko oikein, että teillä on jonkinlainen yhteys Suomeen?". Englanninkielisille lukijoille tietysti ihan sama, koska eivät he kuitenkaan tiedä mitä siinä lukee, mutta itseä se jäi häiritsemään. Tuo "onko oikein" ei tunnu luontevalta suomelta. Täytyisi käydä kirjastossa katsomassa mitä lukee suomenkielisessä versiossa.

Sopivin väliajoin kirjassa on kirjeenvaihtoa pankin kanssa: