Sophie Kinsella - Shopaholic abroad

Kuten aiemmin kerroin, olen täysin koukussa näihin. Himoshoppaajan toinen kirja tuli myös luettua nopeasti ja kolmas on jo hyvää vauhtia menossa.

Tässäkin kirjassa idea on sama kuin ensimmäisessä; rahaa kuluu enemmän kuin sitä tulee. Himoshoppaaja yrittää säästää, mutta yrittämiseksi se aina jääkin.

Ostoksia perustellaan mm. että ne ovat sijoituksia hänen uraansa. Hänen pitäisi kirjoittaa kirja, mutta eihän sitä voi tehdä ilman ergonomista tuolia (+ muita toimistotarvikkeita). Sehän olisi kuin kiipeäisi Everestille ilman telttaa.

Myöskin vaatehankintoja perustellaan samalla tavalla. Hänen täytyy näyttää hyvältä televisiossa, että hän saa lisää / parempia töitä (ehkä jopa oman ohjelman!)

Kuten kirjan nimestä selviää, shoppailla voi myös ulkomailla. Suuntana New York. (Tähän väliin huomautus, että jo ensimmäisen kirjan kohdalla hämmästyin että nämä sijoittuvat Englantiin/ Lontooseen.) Ulkomailla on mukava shoppailla koska:

1. Voi ostaa tavaroita joita ei saa Englannista
2. Voi kertoa ostaneensa sen New Yorkista
3. Ulkomaalaista rahaa ei lasketa, joten sitä voi käyttää miten paljon huvittaa

No, kyllä himoshoppaaja ymmärtää, että tuo viimeinen kohta ei pidä paikkaansa. Mutta kun hän katsoo dollareita, niin hän ei voi ottaa niitä vakavasti, vaan ne tuntuvat leikkirahoilta. Lehtikioskilla käynti tuntuu kuin leikkisi kauppaa.

Kaikki menee hyvin niin pitkään, kunnes ei enää menekään, mutta onneksi siitäkin totaalisesta katastrofista selvitään ennen kirjan loppua ja kaikki on taas hyvin (seuraavaan kirjaan asti).

Hieman häiritsee näissä kirjoissa se, että eletään 2000 luvun alkua ja himoshoppaajalla ei ole kännykkää (paitsi kirjan puolivälissä)! En ole perehtynyt asiaan, mutta onko muualla maailmassa kännykät tulleet Suomea hitaammin normiväestön käyttöön? Itse sain ensimmäisen kännykän vuonna 2000 ja silloin kavereillani oli ollut kännykät käytössä jo hyvän aikaa.

Niin, kirjan puolivälissä himoshoppaaja kuitenkin vastaa kaupassa omaan kännykkäänsä! Jos hänellä on oma kännykkä mukana niin miksi hänen ystävänsä soittaa hänelle hotellille, eikä suoraan kännykkään? Kaikki muut puhelut tuntuvat tulevan lankapuhelimiin, paitsi tämä yksi puhelu poikaystävältä. Tämä jäi minua vähän häiritsemään.

Shophie Kinsella - Confessions of a shopaholic

Ostin englanninkielisiä Himoshoppaaja pokkareita kirppikseltä (kun halvalla sai), vaikka kuvittelin että nämä eivät ole minulle suunnattuja (mitä lie hömppää...).

Ehkä tämmöinen hömppä oli sittenkin minulle suunnattu, ainakin kirjan lukunopeudesta päätellen. Vauva on rajoittanut lukemisia niin, että olen lukenut kirjoja vain vessassa istuessa ja parvekkeella vauvaa nukuttaessa. Tästä piti tulla vessakirja, mutta nopeasti tämä muuttui vessa-, parveke-, aamupala- ja sänkykirjaksi. Ei tätä olisi malttanut laskea käsistä hetkeksikään, niin hyvin koukutuin tarinaan.

Kyllähän sieltä myös löytyi itselle tuttuja (teko-)syitä, miksi joku tavara / vaate tarvitsee ostaa. Itse en kuitenkaan myönnä näkeväni kalliin tuotteen ostamista sijoituksena.

Tykkäsin himoshoppaajan mielikuvituksesta; hän esimerkiksi uskoi niin paljon lottovoittoonsa, että vanhempiensa kanssa lottoarvontaa katsoessa mietti miten hän reagoi tulevaan voittoonsa. Pitääkö hänen alkaa kiljua vai jättäisikö kokonaan kertomatta.

Tykkäsin myös kun himoshoppaaja lähti museoon rahansäästöoppaansa innoittamana. Hän katseli kaunista kulhoa ja alkoi heti etsiä siitä hintalappua, kunnes tajusi olevansa museossa eikä ostoksilla. Hänen mielestään tavaroita olisi paljon mielenkiintoisempi katsella, jos niissä olisi hintalappu. No, kyllähän se tietysti toisi museossa vähän erilaista näkökulmaa.

Ostaminen ei ole halpaa ja velkaa ehtii tulla hyvä määrä, mutta onneksi ongelma on helppo ratkaista laittamalla pankin kirjeet pöytälaatikkoon. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Kaikkein häiritsevintä kirjassa oli yksi suomenkielinen lause: "Nautin erittäin paljon tapaamisestamme. Onko oikein, että teillä on jonkinlainen yhteys Suomeen?". Englanninkielisille lukijoille tietysti ihan sama, koska eivät he kuitenkaan tiedä mitä siinä lukee, mutta itseä se jäi häiritsemään. Tuo "onko oikein" ei tunnu luontevalta suomelta. Täytyisi käydä kirjastossa katsomassa mitä lukee suomenkielisessä versiossa.

Sopivin väliajoin kirjassa on kirjeenvaihtoa pankin kanssa:

Rosa Liksom - Hytti nro 6

Kansi: Pekka Mustonen/ Martti Ruokonen

Löysin kirjan taloyhtiön alakerrassa olleesta "saa ottaa" laatikosta. Muistikuvani oli oikea, kirja on palkittu. Se on voittanut Finlandia palkinnon vuonna 2011.

Kirja kertoo nuoren tytön matkasta halki Neuvostoliiton, Moskovasta Ulan Batoriin. Tytön kanssa samassa hytissä matkaa tekee mies, jota en välttämättä omaan hyttiini haluaisi, mutta eipä varmaan siihen aikaan ole kysyttykään ketä tahtoo hyttiseuraksi.

Mies tekee tytölle tuhmia ehdotuksia säännöllisesti, mutta kuitenkin jollain tavalla kunnioittaa tyttöä ja huolehtii hänestä. Jakaa mm. eväänsä ja keittelee teetä. Kaupungeissa, joissa juna pysähtyy pitemmäksi aikaa, mies ottaa tytön mukaansa (vaikka tyttö itse haaveileekin hotellista, puhtaasta sängystä ja suihkusta).

Vuoropuhelua ei juurikaan käydä, mies puhuu paljonkin, mutta tyttö on omissa ajatuksissaan. Eipä taida koko junamatkan aikana miehelle sanoa mitään. Tästä erityisesti tykkäsin tässä kirjassa, heidän välillään on yhteys vaikka toinen onkin hiljaa.

Teksti on helppolukuista ja tunnelman pystyy helposti aistimaan tarkoista kuvailuista:

"Mies raivasi röyhkeästi tien valkoisella liinalla verhoiltuun pöytään, jonka ääressä istui ärhäkäs ruokailua lopettava pariskunta. Miehellä oli huolitellut neliöviikset, naisen viikset rehottivat vapaina."

"Juna mateli eteenpäin kuin anteeksi pyydellen. Maidonvalkealta taivaalta kokonaisena hohtava aurinko kirkasti puhtaan lumen. Sitä jatkui muutaman tunnin, sitten pöyhkeän auringon peitti hetkeksi musta pimeys. Siperia katosi ikkunan takaa, mutta pujahti taas esille ennen kuin kukaan edes huomasi. Metsän puinen muuri kasvoi mustana ja pelottavana aivan radan reunassa. Kun se loppui, avautui laaja näkymä kauas joelle asti."

Ayad Akhtar - Appelsiininkuorten katu

Tämän kirjan olen lukenut kokonaan parvekkeella vauvaa nukuttaessa (yleensä alle 10 asteen lämmössä), joten lukutahti on ollut muutama sivu kerrallaan. Koska taitan pokkareista surutta sivun nurkan kirjanmerkiksi, niin on helppo laskea että monessako pätkässä tämä on luettu. Taitettuja sivuja löytyi yhteensä 66 kpl ja sivuja on kirjassa 352, joten 5,3 sivua olen keskimäärin lukenut kerralla. Enemmän kuin kuvittelin.

Kirjan alkupuoli ei tuntunut kiinnostavalta ja ehdin jo miettiä kirjan jättämistä kesken, mutta onneksi kuitenkin sinnittelin loppuun asti. Puolen välin jälkeen kirja alkoi muuttua kiinnostavammaksi, toisaalta myös ahdistavammaksi.

Harva kirja on herättänyt lukiessa näin paljon tunteita kuin tämä. Ärsytystä, ahdistusta ja epäuskoa. Pelottavinta on että kirja on kuitenkin todennäköisesti aika lähellä todellisuutta.

Ei liity mitenkään kirjan sisältöön, mutta eikös Appelsiininkuortenkatu ole yhdyssana? Vai ovatko kadulla asuvat ihmiset kuin appelsiininkuoria? Minun katu, sinun katu, heidän katu, appelsiininkuorten katu...

Mitch Albom - The Five People You Meet in Heaven

Niinkuin nimessä lukee, kirjan mukaan ihminen tapaa kuoltuaan taivaassa viisi ihmistä. Jokainen näistä viidestä ihmisestä on jotenkin ollut osallisena juuri kuolleen elämässä ja aiheuttanut jonkun muutoksen elämään. Taivaassa he tapaavat siksi, että ihminen ymmärtäisi mitä hänen elämässään on tapahtunut ja saisi sen myötä itselleen rauhan.

Päähenkilö Eddie, tapaa ihmisiä, joita hän ei tiedä tavanneensa, mutta jotka ovat kuitenkin vaikuttaneet hänen elämäänsä:

"What..." he finally croaked.
His voice seemed to be breaking trough a shell, like a baby chick.
"What... killed..."
The Blue Man waited patiently.
"What... killed... you?"
The Blue Man looked a bit surprised. He smiled at Eddie.
"You did," he said.

Lisäksi hän tapaa pari ihmistä, jotka hän tietää tavanneensa.

Kirjassa käydään läpi Eddien elämä lapsuudesta kuolemaan. Tarinassa vuorottelee kerronta taivaassa ja kuvaus syntymäpäivistä.

Oma jännityksensä kirjassa oli alkuun odottaa, että miten päähenkilö kuolee...

Pauliina Rauhala - Taivaslaulu

Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka, kuvat Istockphoto

Pelkäsin alussa, kun esittelytekstissä mainittiin runollinen kieli, että tämän kirjan kieli on vaikealukuista. Pelko oli kuitenkin turha, tämmöisestä runollisesta kielestä tykkään.

Kirjassa vuorotteli sujuvasti nykyaika, entinen ja nukkeleikit sekä blogitekstit kommentteineen.

Kirjassa ilot ja surut oli niin taitavasti kuvailtu että niihin on helppo itsekin samaistua. Erityisesti tykkäsin ultrassa käynnistä:

"Miksi sukkahousujenkin nimessä on ultra? Minä olen lähdössä tutkimushuoneesta ultrasukkahousuissani, kun Aleksi tarttuu minua käsivarresta ja osoittaa sormella tuolia. Housut ovat siellä, ohhoh, miten ne nyt siinä lötköttävät saumat suorassa ja sääret sievästi ristissä?

Lääkäri pyytää meidät vielä pöydän ääreen. Minua alkaa naurattaa. Laitan käden suun eteen, mutta hirisen kumminkin, eikä se lopu vaan alan hytkyä. Tuli mieleen ne ultrasukkahousut, kikatan lääkärille, mutta hän ei ymmärrä vitsiä, yksinkertainen ihminen, onko elämä katkeroittanut jo nyt vai tärkeileekö hän, ja Aleksistakin on tullut vanha äkäpussi. Tuossa on kuvat, sanoo vakavanaamalääkäri, ja minun tekee mieli kutittaa häntä leuan alta selvittääkseni, ovatko poskilihakset jumiutuneet"

Eiköhän kaikille ole tuttu tuo tunne kun alkaa hirisyttää niin paljon että sitä ei voi pidättää :D


Ja takakansi oli totta: kirja on rakkausromaanikin.

Lauren Oliver - Requiem

Sarjan viimeinen kirja.

Sarja kertoo maailmasta ilman rakkautta. Rakkaus on sairaus, jonka takia nuoret käsitellään kirurgisella toimenpiteellä, etteivät he ehdi rakastua ja muutenkin tunteet pysyvät tasaisina. Päähenkilö Lenan kohdalla rakastuminen ehtii kuitenkin tapahtua ennen toimenpidettä.

Ensimmäisen kirjan lopussa tai toisessa kirjassa Lena karkaa kaupungista aitojen ja suojamuurien ulkopuolelle, jossa elää joukko "villejä" eli muita jotka eivät ole suostuneet toimenpiteeseen.

Tässä sarjan viimeisessä kirjassa seurataan Lenan elämää "villien" puolella ja matkaa takaisin kotikaupunkiin.

Mielestäni kirja loppuu vähän liian aikaisin tai sitten toivoisin vielä neljättä kirjaa. Rakkaus alkaa voittaa, mutta ei ihan kuitenkaan ehdi ennen kirjan loppua.




"Oikeita" kirjoja odottaa niin paljon lukemista, etten ole vähään aikaan koskenut näihin e-kirjoihin  (niitäkin laitteessa on useampi odottamassa lukijaa). Nyt oli kuitenkin hyvä tilaisuus ottaa lukulaite taas käyttöön, kun sängyssä lukeminen alkoi olla vaikeaa raskausmahan kanssa. Lukulaitteella pystyi lukemaan myös kyljellään ollessa. Laite oli myös tarpeellinen sairaalassa, jossa tuli vietettyä yli viikko. Ehdin aloittaa uuden kirjankin :)