Sophie Kinsella - Shopaholic to the Rescue

Hyvä kirja ja tykkäsin, mutta ehkä vähän liian vähän ongelmia itse himoshoppaajalla, kaikki tuntui sujuvan (kaikesta huolimatta) vähän liian hyvin. Suurin ongelma oli tällä kertaa ystävyys, joka oli vaarassa loppua. Rahankäyttö sujui, shoppailu ei ollut ongelma, koska sitä ei oikeastaan tapahtunut. Loppua kohti onneksi löytyi uusi into shoppailuun, joten seuraavaa kirjaa odotellessa...

I liked this book, even if there is too little shopping, shopping problems and letters from bank (Derek doesn`t work in bank anymore, so he doesn´t count). Biggest problem is friendship, which is going to bad direction. Are they anymore 3 a.m. friends?

Markus Niemi - Labyrintin profeetta ja muita kertomuksia

Rehellisyyden nimissä, en olisi itse valinnut tätä kirjakaupasta tai kirjastosta, vaan tämä valikoitui luettavaksi sen takia että ystäväni mies on tämän kirjoittanut. Tuntui muuten tosi jännältä lukea kirjaa, jonka kirjoittajan olen tavannut. Vähän  pelonsekaisin tuntein avasin kirjan, koska jännitti, että jos tämä on ihan hirveä niin mitä minä voin sanoa? Ainahan tietysti olisin voinut väittää, että en lukenut sitä, vaan ostin sen vain koristeeksi :D

Kirjassa on novelleja ja en muista olenko ikinä ennen lukenut yhtään novellikokoelmaa. Mielestäni novellit loppuvat kesken ja sen takia tunnen vähän turhaksi aloittaa lukemaan, koska jos tarina on hyvä, niin se kuitenkin loppuu liian aikaisin. Suosikkini tämän kirjan tarinoista oli Kaupunki (ja kyllä, loppui liian aikaisin).

Erityisesti tykkäsin tarinoissa maisemien ja sään kuvauksista, joista huomaa että ulkona on liikuttu ja ympärillä olevaa mietitty.

Moni tarina varmasti olisi avautunut paremmin, jos ymmärtäisi uskonnoista (ja helluntailaisuudesta) enemmän. Uskontotunneilla käymättömänä minulta puuttuu perustietämyskin, joten varmasti kirjaa paremmin ymmärtääkseen riittää ihan kun on käynyt uskontotunnit (ja ollut edes suunnilleen hereillä tunneilla).

Pieniä asioita jotka myös tarinoissa häiritsivät, oli esim. henkilö, jota kutsuttiin K:ksi. Ei kirjassa voi olla nimenä K! Itseäni helpotti kun ajattelin, että siihen on ollut tarkoitus keksiä joku nimi, mutta se on vain unohtunut K:ksi. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ollut oikea selitys, vaan kyllä sen oli tarkoituskin olla pelkkä K.

Itseäni hieman häiritsi myös kirjan muoto (ks. kuva tuossa ylhäällä, vieressä minun kriteerien mukainen normaalin kokoinen kovakantinen). Sitä kun on tottunut käsittelemään tietyn kokoisia kirjoja niin niistä poikkeavan kokoiset eivät oikein istu käteen.

Novellien ystävää minusta ei vieläkään tullut, mutta teksti oli hyvin sujuvaa, joten odotan seuraavia kirjoja, jotka ilmeisesti on tarkoitus julkaista tämän vuoden aikana.

Tuomas Kyrö - Miehen työt

Lyhyesti sanottuna: olisin toivonut enemmän mielensä pahoittamista, vähemmän asiaa.

Pirjo Tuominen - Hiljaiset huvimajat

Tämä teksti tulee vähän myöhässä, kirjan luin jo syksyllä ja unohdin silloin siitä kirjoittaa, joten hyvin lyhyesti: tykkäsin.

1900-luvun alun Tampereelle sijoittuva kirja. Mukava oli tunnistaa joitain paikkoja Tampereelta.

Tykkään lukea tämän aikakauden kirjoja, vaikka eivät täysin ole faktaa, niin ehkä nämä silti opettavat historiastakin jotain. 

Yksi sana oli pakko tarkistaa, että missä merkityksessä sitä kirjassa käytetään:
Sääliä = kerätä tavaransa. Ei tullut minulle ensimmäiseksi säälimisestä mieleen tavaroiden kerääminen :D

Fred Vargas - Hyisiä aikoja

Vahingossa huomasin, että suosikkisarjani on saanut jatkoa ja heti piti laittaa kirjastoon varaukseen tämä. (Yllättävän nopeasti sainkin tämän luettavaksi, vaikka useampi oli jonossa ennen minua).

Adamsberg ei pettänyt minua vieläkään. Ranskan lisäksi käytiin myös hyisissä paikoissa.

Yleensä en ollenkaan tykkää jos kirjassa poukkoillaan sivuraiteille, eikä keskitytä itse tarinaan, mutta näissä kirjoissa se kuuluu asiaan. Juonen kannalta ei ole mm. mitenkään olennaista tietää, että heidän poliisiasemalla yksi portaista on hieman eri korkeudella kuin muut ja siihen on jokainen joskus kompastunut. Tai että poliisiasemalla asustelee kissa joka ei kulje portaissa, vaan jonkun täytyy aina kantaa se. (Jonkun pitää myös olla kissan seurana sen syödessä :).

Adamsberg alkaa tutkia tässä kirjassa itsemurhia, jotka ovatkin lavastettuja. Jokaiselta murhapaikalta löytyy samanlainen merkki. Alussa tuntuu että murhaaja on jo tiedossa (ainakin minä uskoin niin), mutta kaikki ei (taaskaan) ole sitä miltä näyttää, vaan kohta mahdollisia murhaajia ja syitä onkin useampia. Vaikka murhaaja on lähes koko kirjan ajan mukana jutussa, niin silti hän pääsee hieman yllättämään.

Lopussa Adamsberg lähtee takaisin hyiseen Islantiin, toivottavasti tulee vielä takaisinkin.

Cilla & Rolf Börjlind - Svart gryning

Kaksi lasta löydetään murhattuina ja epäillään että syy voisi olla rasistinen. Myöhemmin vielä selviää yhteys aiempaan murhaan, joka myös voisi olla rasistinen. Vasta kirjan loppupuolella oikea tekijä alkaa selvitä ja saadaanhan hänet myös kiinni. Montaa ihmistä minäkin ehdin epäillä, mutta oikea ratkaisu ei kyllä tullut mieleen.

Ostaessa en huomannut, että tästä on olemassa kaksi aiempaakin osaa. Nyt minun on varmaan pakko nekin hommata, sen verran hyvä kirja oli ja ilmeisesti aiemmasta kirjasta ollaan tekemässä tv-sarjaa, joten pitää lukea ennen kuin sarja ilmestyy.

Olisi hauska tietää miten työnjako tapahtuu kahden kirjoittajan kirjoissa. Kirjoittavatko he kirjaa vuorotellen vai kirjoittaako toinen tarinaa ja toinen lisäilee yksityiskohtia. Minä tahtoisin olla se joka lisäilee kaikkia (kummallisia) yksityiskohtia. Se voisi olla vähän niinkuin ala-asteella ne adjektiivipelit. Keksisin ensin adjektiivit ja lätkisin ne sitten sinne kirjaan siinä järjestyksessä kuin sanat on tulleet mieleen :D


Lite på svenska:

Två barn, Emelie och Aram mördad, de misstankt att det kan vara rasistisk mord. Senare de för reda på att där var sambandet mellan gamla mord (som kan också ha varit rasistisk). Men är det? Författare kan hålla spänningen lång och mördare är en överraskning.

Jag tycker om den här boken så mycket att jag tror att jag måste läsa också två tidigare böcker om denna serie.

Jag ville veta hur det verkar när där var två författare. Hur de splittar jobbet? Andra skriver först och sen andra fortsätta? Eller andra skriver och andra lägga mer detalj? Om jag var den som skriver detaljer, det skulle bli en konstig bok.

En detalj som jag tycker: I presskonferensen "Olivia noterade hur Svensson lät ett litet munspel glida mellan händerna under hela utfrågning. Tänkte han avsluta med en trudelutt?"
Det kunde ha varit också mitt tänkte...

Det är lättare att läsa än att skriva...

Katherine Pancol - Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin

Näköjään olen lukenut sarjan aiemmat kirjat vuonna 2013 (jolloin ilmeisesti tämäkin on ilmestynyt). Väitän tämän kirjan odottaneen pari vuotta lukemista, mutta nyt se on tehty.

Olen hieman yllättynyt, että tähän kirjaan ei ole tullut jatkoa. Kirja jää kuitenkin vähän kesken. Kirjassa kirjaa ei saada kirjoitettua loppuun...

Nämä kirjat on valittu nimen perusteella. Ensimmäinen tämän kirjoittajan kirja, jonka luin oli nimeltään "Kilpikonnien hidas valssi." Eikä tämän kirjan nimi ainakaan häviä sille. 

Ja miksikö ne oravat sitten ovat surullisia? Koska silloin kukaan ei huolehdi niistä. Viikonloppuna oravat saavat nauttia puistossa kävijöiden herkuista, mutta maanantaina puisto on hiljainen ja oravat yksinäisiä. 

Mielestäni tässä kirjassa tarinat alkoivat jo vähän liian paljon kulkea omille raiteilleen. Toisaalta ymmärrettävää, koska lapset ovat kasvaneet ja vanhempi tytöistä on muuttanut jo omilleen, mutta silti. Olisi ehkä ollut parempi jättää osa "sivutarinoista" kokonaan sivuun. Sivuja on yli 900, joten olisi siinä ollut varaa vähän lyhentääkin. Toisaalta ei minulle missään vaiheessa tylsistyminenkään tullut, joten ehkä annetaan kaikkien sivuraiteidenkin pysyä kirjassa. Mutta seuraavassa kirjassa Hortense voisi saada suuremman roolin, tykkäsin kovasti hänen hahmosta, vaikkakin oikeassa elämässä hän olisi varmasti rasittava. Hortense itsekin varmasti tykkäisi :)

"Heidän omat lapsensa eivät taatusti syö niitä pilttejä." Olisi mukava tietää mikä tämä piltti on ollut ranskaksi. Tai siis olisi mukava tietää onko ranskassa vastine piltille. Varmaankin.